10 ohjetta optimaaliseen juomavesihygieniaan
Häiriötön juomaveden nauttiminen
1. Laadun heikkenemisen syyt
Juomaveden laadun heikkeneminen voi muun muassa johtua putkiston asennustavasta, kosketuksesta sopimattomiin materiaaleihin, veden seisonnasta harvemmin käytetyissä putkiston osissa ja / tai ei-sallitusta lämpenemisestä. Jos nämä tekijät jätetään juomavesiasennuksessa huomiotta, se edistää bakteerien kasvua.
Tämä voi johtaa terveyshaittoihin aina henkeen ja terveyteen kohdistuvaan vaaraan saakka.
SANHA®-putkistojärjestelmät täyttävät käytetyille materiaaleille asetetut korkeat vaatimukset täysimääräisesti. Riippuen käyttökohteesta ja juomaveden ominaisuuksista meiltä on saatavilla järjestelmiä premium-ruostumattomasta teräksestä, kuparista, lyijyttömistä piitä sisältävistä kupariseoksista ja/tai muovista, jotka mahdollistavat aina tarpeenmukaisen ratkaisun ja takaavat optimaalisen suojan juomaveden laadulle.
Juomavesiasennuksissa käytettyjen liittimien ja putkien materiaalin ohella myös asennustekniikalla on erittäin merkittävä rooli. Hygieenisten materiaalien ja järjestelmäkomponenttien oikean valinnan lisäksi hygieniaan sovitettu järjestelmäsuunnittelu on luonnollisesti perusedellytys juomavesiasennuksen laadulle, käyttöiälle ja kestävän kehityksen mukaisuudelle. Viime vuosina tieteellisten tutkimusten ansiosta on käynyt yhä selvemmäksi, että juomavedestä peräisin olevat bakteerit ovat vastuussa huomattavasti useammista infektioista kuin aiemmin on oletettu.
Siksi insinöörien, asentajien ja ylläpitäjien on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota tähän „mikrobiologiseen ongelmaan“, jotta vesipisteissä voidaan varmistaa aina hygieenisesti moitteeton, puhdas juomavesi. Seuraavat esitykset on tarkoitettu antamaan suunnittelijalle, asentajalle ja ylläpitäjälle yleiskatsaus juomavesiasennusten kannalta merkityksellisistä indikaattoribakteereista, hygieenisistä asennusmenetelmistä ja asianmukaisesta käyttöönotosta.
2. Lyijytön talousvesiasennus
Lyijyttömien materiaalien merkitys kasvaa edelleen ajankohtaisten sääntelykehitysten myötä – ja tarve toimia on kiireellinen. Uudistetun EU:n juomavesidirektiivin, ECHA-listan uudistuksen (ks. alla) sekä kansallisten säännösten vaiheittaisen, pian tapahtuvan tarkistamisen myötä talousveden kanssa kosketuksissa oleville materiaaleille asetettavia vaatimuksia kiristetään entisestään. Monet tähän asti sallitut (kupari)seokset eivät tällöin enää ole sallittuja talousvesikäytössä, eikä niiden markkinoille saattaminen tähän tarkoitukseen ole edes sallittua.
Suunnittelijoiden, asentajien ja toiminnanharjoittajien on otettava nämä vaatimukset huomioon jo nyt uudisrakennus-, saneeraus- ja modernisointihankkeissa. Varhainen siirtyminen sopiviin lyijyttömiin materiaaleihin lisää suunnittelu- ja investointivarmuutta, ehkäisee myöhempiä jälkiasennuksia ja tukee lakisääteisten vaatimusten pitkäaikaista noudattamista, sillä varaston kierto voi lopulta viedä useita vuosia.
3. Indikaattoribakteerit juomaveden laadun arviointiin
Legionellat
Kolibakteeri (E.coli)
Tämä bakteeri esiintyy ihmisen ja eläinten suolistossa; juomaveteen se ei kuulu. Kontaminaatioista raportoidaan kuitenkin toistuvasti. Erityisesti maaseutualueilla, joilla on runsasta maatalouskäyttöä, sitä voi päätyä pohjaveteen. Bakteeri aiheuttaa mm. ruoansulatuskanavan komplikaatioita, umpilisäkkeen tulehduksen ja vatsakalvontulehduksen. Samankaltaisesti vaikuttaa toinen ulosteperäinen mikrobi, enterokokit – niillä on lisäksi erityisen pitkä elinkyky.
Pseudomonakset
Tämä bakteeri on kylmässä vedessä viihtyvä mikrobi. Erityisen huonosti tai harvoin virtaavat putkiston osuudet voivat olla saastuneita. Näitä esiintyy virheellisesti suunnitelluissa tai vanhoissa putkistojärjestelmissä (stagnointi). Vaarat: keuhkokuume tai virtsatieinfektiot.
Biofilmi
Biofilmit eivät ole bakteeri tai yksittäinen mikrobi, vaan kerros, joka tarjoaa ravintoa muille organismeille. Tästä syystä biofilmeille ei ole raja-arvoa, vaan ainoastaan tietyille mikrobeille. Ne muodostuvat hyvin nopeasti jokaisessa putkessa. Ne eivät ole kaikissa tapauksissa terveydelle haitallisia. Päinvastoin, ne suojaavat osittain putken sisäpintaa ja jopa auttavat pitämään veden puhtaana. Biofilmin muodostuminen ja koostumus riippuvat myös pH-arvosta ja veden lämpötilasta. Toisaalta ne edistävät myös terveydelle vaarallisten bakteerien, kuten legionellojen (ks. yllä), pesiytymistä.
4. (Orgaaniset) materiaalit juomavesijärjestelmissä
- KTW-ohjeet, jotka sisältävät hygieniavaatimukset muoveille ja silikoneille,
- Pinnoiteohjeet
- Elastomeeriohjeet
Voiteluaineita koskevia ohjeita sekä vähämerkityksisyyttä koskevia ohjeita käytetään arvioimaan aineita, joita esiintyy pieninä määrinä ja jotka eivät tavallisesti päädy juomaveteen. Tähän sisältyvät katalyytit ja initiaattorit, lankojen ja kankaiden pintakäsittely, lisäaineiden liuottimet sekä muut apuaineet.
KTW-ohje korvataan 21. maaliskuuta 2021 alkaen asiakirjalla ”Perusta juomaveden kanssa kosketuksissa olevien muovien ja muiden orgaanisten materiaalien arvioinnille”. COVID-19-pandemian vuoksi siirtymäsäännöksiä kuitenkin pidennettiin kahdella vuodella. UBA:n metallisia materiaaleja koskeva arviointiperusta on jo sitova.
Erityisesti orgaanisia materiaaleja käytettäessä on varmistettava, ettei niillä tarjota mikro-organismeille kasvualustaa. Tällaisia orgaanisia materiaaleja ovat esimerkiksi EPDM-tiivisteet. Kaikki SANHA®:n tiivisteissä käyttämät orgaaniset materiaalit käyvät siksi säännöllisesti MPA Dortmundissa läpi vaaditut kemialliset ja mikrobiologiset testit DVGW-työlehden W 270 mukaisesti.
Näin varmistetaan jatkuvasti, että SANHA®-asennusjärjestelmissä käytetään yksinomaan korkealaatuisimpia materiaaleja ja että juomaveden laatuun kohdistuvat kielteiset vaikutukset on suljettu pois.
5. Optimaaliset materiaalit & järjestelmät
- virtausoptimoidut käyrät,
- T-kappaleet ja kierreliitäntäosat,
- seinäkulmat tai seinälaipat,
- premium-tason kaksoisseinälaipat CuSi:stä ja ruostumattomasta teräksestä
6. Kaikkien osapuolten tiivis yhteistyö
Periaatteessa kyllä. Silti yhteistyön merkitystä ei voi korostaa liikaa, sillä ei ainoastaan ole paljon huomioon otettavaa, vaan myös paljon on pelissä.
Jokainen tuntee ilmiön: Kaikki osapuolet tekevät periaatteessa hyvää yhteistyötä, mutta jonkin vaiheen tai osaprojektin kohdalla jokainen olettaa, että toinen on vastuussa tai hoitaa asian – eikä lopulta kukaan hoida sitä. Se on kuitenkin helppo välttää – ja kaikkien, olipa kyseessä suunnittelija, asentaja, työnjohtaja tai rakennuttaja – tulisi olla tästä tietoisia etukäteen. Infektionsschutz-Gesetzin (IfSG) mukaan ”ihmisen käyttöön tarkoitetun veden […] [täytyy] olla sellaista, ettei sen nauttimisesta tai käytöstä ole odotettavissa vaaraa ihmisen terveydelle, erityisesti taudinaiheuttajien vuoksi”. Asennus kattaa paitsi putket ja liittimet myös sulkuventtiilit, vesisäiliöt, vesipisteet, hanat ja paljon muuta. Kyse on oikeasta asennustavasta (esim. lenkkiasennus kaksoisseinälaipoilla), riittävän korkeiden käyttölämpötilojen varmistamisesta, vedenvaihdon vähimmäisajan noudattamisesta, geodeettisesta korkeudesta, samanaikaisuustekijästä jne., ja näistä vastaavat ennen kaikkea asentaja sekä suunnittelija.
Trinkwasserverordnung, DIN, DVGW, ZVSHK...
Lisäksi lait, määräykset ja tekniset säännöt eivät aina ole kokonaisuudessaan helposti hahmotettavissa. Trinkwasserverordnungin ja DIN EN 806:n ohella sovelletaan DIN EN 1717:ää (juomaveden suojaaminen epäpuhtauksilta) sekä tietyissä tapauksissa – toki ei kaikissa – kansallisia laajennusstandardeja, kuten DIN 1988-100–‑600. Lisäksi on DVGW W ‑sääntöjä, VDI 6023, ZVSHK‑Merkblätter jne.
Siksi onkin järkevää olla luottamatta yhteen osapuoleen ja hänen elefantinmuistiinsa, vaan yksinkertaisesti kysyä. Ihanteellista olisi, että tästä on olemassa kirjallinen suunnitelma. Tiiviin yhteistyön merkitystä korostaa myös se, että puutteellinen juomaveden laatu täyttää tällä hetkellä voimassa olevan Trinkwasserverordnungin mukaan rikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi DIN EN 806 (Tekniset säännöt juomavesiasennuksille) edellyttää, että 50 vuoden laskennalliselle käyttöiälle mitoitettu asennus täyttää toiminnalliset vaatimukset, ei aiheuta vahinkoa eikä vaaranna terveyttä.
Jo pelkästään tästä seuraa, että kaikentyyppisissä juomavesiasennuksissa – ei siis vain hotelleissa, ravintoloissa, sairaaloissa, vanhainkodeissa tai vastaavissa kohteissa, vaan myös omakotitalossa – on noudatettava erityistä huolellisuutta hygieniaan liittyvien näkökohtien osalta. Siksi pätee myös tässä: Joka puhuu, sitä voidaan auttaa!
7. Seisonta-aikojen vähentäminen
Tavanomaisesta käytöstä johtuen juomavesiasennusten seisonta-aikoja ei voida koskaan täysin välttää, mutta oikealla putkien ja kalusteliitäntöjen mitoituksella ja sijoittelulla ne voidaan minimoida. Tämän vuoksi on tärkeää mitoittaa putkisto tarpeen mukaisesti, jotta jo normaalikäytössä järjestelmässä oleva vesi vaihtuu riittävästi. Tämän edellytyksenä on tarkka putkiverkon laskenta, jossa otetaan huomioon todelliset paikallishäviöt sekä ennalta määritetty, käyttötottumuksiin sovitettu samanaikaisuustekijä [1].
8. Silmukka- ja rengasputkisto
9. Hygieenisesti moitteeton tiiviyskoe
Siinä määrätään yksiselitteisesti, että tiiviyskoetta vedellä ei saa tehdä, jos painekokeen jälkeen on odotettavissa pidempiä seisonta-aikoja, putkistoja ei voida tyhjentää täysin, putkistoja ei pakkasvaikutuksen vuoksi voida painettaa vedellä, putkistot on rakennustöiden etenemisen vuoksi testattava, mutta niitä ei tämän jälkeen vielä voida ottaa käyttöön.
10. Tiiviyskoe paineilmalla tai inerttikaasulla
Kun oletetaan, että tiiviyskoe on yleensä tehtävä, jotta putkistot voidaan lopullisesti eristää ja aukot sulkea, on lähtökohtaisesti, myös omakotitalossa, varauduttava pitempään seisonta-aikaan tiiviyskokeen jälkeen. Hygieenisesti moitteeton tiiviyskoe on siten mahdollinen vain „kuivakokeena” öljyttömällä paineilmalla tai inerttikaasulla (typpi tai hiilidioksidi). Tämä koe suoritetaan kahdessa vaiheessa, nimittäin tiiviyskokeena (esikoe) ja sitä seuraavana lujuuskokeena (pääkoe). Tiiviyskoe suoritetaan koepaineella 15 kPa (150 mbar).
Koeaika on putkitilavuuteen 100 litraan asti vähintään 120 minuuttia. Jokaista seuraavaa 100 litraa putkitilavuutta kohti koeaika pitenee 20 minuuttia. Käytettyjen painemittarien on oltava kalibroituja ja niiden on mahdollistettava 0,1 kPa:n (1 mbar) lukematarkkuus. Lujuuskoe suoritetaan putkikokoon DN 50 asti mukaan lukien paineella 300 kPa (3000 mbar).
Putkikooissa, jotka ovat suurempia kuin DN 50, koepaineen on oltava 100 kPa (1000 mbar). Kokeen kesto on 10 minuuttia – tänä aikana paineen alenemaa ei saa olla havaittavissa. Myös tässä kokeessa käytettyjen painemittarien on oltava kalibroituja ja niiden on mahdollistettava 0,1 kPa:n (1 mbar) lukematarkkuus.
1] Samanaikaisuuskertoimen perusajatus on, ettei kaikissa asuinhuoneistoissa huippukulutusta esiinny samanaikaisesti.